Encyclopedia of Computer Graphics and Games

Narrative design combines game design and game writing. It uses the mechanics of game design to create a dramatically compelling story to the game player. In a broader sense, narrative design is a unity of carefully selected game mechanics that would adhere the story elements in either textual or symbolic/visual form with the aim to fulfil the desired gaming experience for the players. Narrative design can be textual, visual, or aural. It is usually a tight bond of all these mediums telling the story directly through players’ senses in a form of gaming experience that was set by the game designer.</p

Lecture Notes on Interactive Storytelling

These lecture notes collect the material used in the advanced course 'Interactive Storytelling' organized biannually at the Department of Future Technologies, University of Turku, Finland. Its aim is to present the key concepts behind interactive digital storytelling (IDS) as well as to review proposed and existing IDS systems. The course focuses on the four partakers of IDS: the platform, the designer, the interactor, and the storyworld. When constructing a platform, the problem is to select an appropriate approach from tightly controlled to emergent storytelling. On this platform, the designer is then responsible for creating the content (e.g., characters, props, scenes and events) for the storyworld, which is then experienced and influenced by the interactor. The structure and relationships between these partakers is explained from a theoretical perspective as well as using existing IDS systems as examples.</p

The end of the world as we know it : theoretical perspectives on apocalyptic science fiction

Avhandlingen är en litteraturhistorisk analys av ett urval post-apokalyptiska science-fiction verk, och samtidigt ett första steg i skapandet av en ny litterär teori. Post-apokalyptisk litteratur skrivs för att kommentera på katastrofer eller ändringar som författaren förnimmar i sin samtid: de ska inte läsas som försök att förutspå en framtid, utan som reflektion på samtiden. Författarna kan selektivt bestämma vem som överlever apokalypsen och hur de reagerar på den nya post-apokalyptiska verkligheten. Genom dessa överlevare kan författaren föra fram sina egna värden och värderingar. Det krävs dock en ny slags litteraturteori för att kunna föra en givande diskussion om dessa värden. I avhandlingen diskuteras hur begreppet apokalyps behandlas inom den dominanta postmoderna diskursen. Vissa teoretiker påstår att vi lever i en slags permanent post-apokalyps, där allting är en traumatisk återspegling av det förflutna, utan hopp om förändring eller framtid. Baudrillard påstår att apokalypsen inte kan ’avtäcka’ (i den ursprungliga grekiska betydelsen av ordet ’apokalyps’) något alls, eftersom det inte finns någon sanning under simulationen. En annan synvinkel kommer från Francis Fukuyama, som i Historiens slut och den sista människan (1992) påstod att kampen mellan olika samhällssystem tagit slut i och med Sovjetunionens fall, och att alla så småningom kommer att anamma den marknadsekonomiska liberala demokratin. Av den här orsaken är det särskilt viktigt att en ny, post-postmodern teori formas, som bättre kan handskas med de utmaningar som vi står inför idag – till exempel klimatförändring. Avhandlingen tar det första steget i skapandet av denna nya teori, genom en analys av flera samtida författare, bland annat Cormac McCarthys Vägen (2006) och Margaret Atwoods MaddAddam-trilogi (2003-2013). I en värld där värderingar dominerar spelar kulturpåverkare en särskilt viktig roll, ifall en ny gemensam värdegrund ska kunna skapas innan det är för sent. --------------------------------------------------- Väitöskirja on kirjallisuus-historiallinen analyysi valituista post-apokalyptisista tieteiskirjallisuus -teoksista, ja samalla ensimmäinen askel uuden kirjallisuusteorian luomisessa. Post-apokalyptisiä teoksia kirjoitetaan kommentoimaan katastrofeja tai muutoksia, joita kirjailija kokee omana aikanaan. Niitä ei tulisi lukea pyrkimyksenä ennustaa tulevaisuutta, vaan nykyajan heijastuksena. Kirjailijat voivat valikoivasti valita, kuka selviytyy apokalypsistä ja miten he reagoivat uuteen apokalyptiseen todellisuuteen. Näiden selviytyjien kautta kirjailija voi ilmaista omia arvojaan. Tarvitaan kuitenkin uudenlaista kirjallisuusteoriaa, jotta voimme käydä hedelmällistä keskustelua näistä arvoista. Väitöskirjassa käsitellään, miten apokalypsin määritelmää käsitellään hallitsevassa postmodernissa diskurssissa. Joidenkin teoreetikkojen mukaan elämme pysyvässä post-apokalypsissä, joka heijastaa traumaattista menneisyyttä ilman toivoa muutoksesta tai tulevaisuudesta. Baudrillard väittää, että apokalypsi ei voi \"paljastaa\" (kreikan sanan ”apokalypsi” alkuperäinen merkitys) mitään, koska simulaation takana ei enää ole totuutta. Toinen näkökulma tulee Francis Fukuyamalta, joka kirjassaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992) väittää, että eri yhteiskuntajärjestelmien välinen taistelu päättyi Neuvostoliiton kaatumiseen, ja jokainen yhteiskunta tulee lopulta päätymään markkinatalouteen ja liberaaliin demokratiaan. Siksi on erityisen tärkeää, että luodaan uusi post-postmoderni teoria, jolla pystytään paremmin käsittelemään nykyhaasteita, esimerkiksi ilmastonmuutosta. Väitöskirja on ensimmäinen askel tämän uuden teorian luomisessa. Siinä analysoidaan useiden kirjailijoiden teoksia, kuten Cormac McCarthyn Tietä (2006) ja Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogiaa (2003-2013). Maailmassa, jossa arvot hallitsevat, kulttuurivaikuttajat ovat erityisen tärkeitä, jos halutaan luoda uusi yhteinen arvoperusta, ennen kuin on liian myöhäistä

Game User Experience And Player-Centered Design

For over a decade now game research has aimed at describing the game experience by attempting to see it from one perspective. In this paper, we collect, analyse, and merge together this work. As a result, we claim that a game experience is composed of three pairs of elements, none of which can be removed, or the systemin question is no longer a game. These elements are: (1) the game mechanics and action, (2) storyworld and narrative, and (3) aesthetics and sensory stimulus. This model can be illustrated in the formof a gem that encloses the fantasy and immersion of a game. Apart from games, this model is applicable to all kinds of storytelling, particularly interactive kinds. Beyond games, the different facets of the gem can be used by ignoring elements absent in the given narrative media.